Museorautateillä veturinkuljettajana
KRAO:n kuljettajakursseilla opiskelee monenlaisia opiskelijoita. Loppusuoralla teoriaopinnoissaan on myös Anders Järvenpää, jonka tausta on hieman erilainen kuin opiskelijoilla yleensä. Hänen kiinnostuksensa rautateihin alkoi käynnistä Jokioisten Museorautatiellä 1980-luvulla. Aiheesta innostuneena hän lainasi tuolloin kirjastosta kaikki aiheeseen liittyvät kirjat. Kiinnostus rautatiemaailmaan on siis kestänyt yli 40 vuotta ennen kuljettajaopintoja.
Tie veturinkuljettajaksi
N. 14-vuotiaasta lähtien Anders on työskennellyt Jokioisten Museorautatiellä aluksi nuorempana jarrumiehenä. Asteittain hän sai toimia yhä vaativimmissa tehtävissä. Jokioisten Museorautatie on noin 15 km pituinen yksityinen kapearaiteinen rautatie 750 mm raideleveydellä. Rataan ei joitain poikkeuksia lukuun ottamatta sovelleta Suomen yleistä rautatielainsäädäntöä ja sillä on voimassa valtion rataverkkoon nähden poikkeavat liikennesäännöt. Museorautatielläkin on kaikki kaupallisen rautatien haasteet, vaikka toiminta perustuu vapaaehtoistoimintaan.
”Museorautatie on erinomainen rautatieliikenteen koulu, koska siinä oppii valtavan määrän asioita kokonaisvaltaisena pakettina”, Anders kertoo.
Vaiheittain Anders eteni konduktööriksi ja junanlähettäjäksi sekä eri työ- ja tilausjunien kuljettajaksi. Liikennetehtävien rinnalla hän on toiminut erilaisissa hallinnollisissa tehtävissä, kuten yhdistyksen kasöörinä sekä liikennepäällikkönä.
N. 10 vuotta sitten Anders aloitti työskentelyn myös Ruotsissa, lähinnä Uppsala–Lenna Jernväg -museorautatiellä, jossa hän pääsi kouluttautumaan junasuorittajaksi ja junaohjaajaksi. Kyseinen rautatie on liikennesuoritteeltaan lajissaan pohjoismaiden merkittävin. Normaalina liikennepäivänä on samanaikaisesti liikkeellä kolme junaa kolmen liikennepaikan ollessa miehitettynä. Toimintaan osallistuu noin 155 henkilöä, joilla on jonkinlainen liikenteenhoitopätevyys, joten yhteisö on laajempi kuin moni kaupallinen toimija. Kyseessä on noin 34 km pituinen yksityinen kapearaiteinen rautatie 891 mm raideleveydellä. Ruotsissa on erityislainsäädäntöä, jota sovelletaan myös ei-kaupallisiin rautateihin. Radalla onkin samankaltainen turvallisuusjohtamisjärjestelmä kuin millä tahansa kaupallisella radalla ja siihen sovelletaan myös osia EU-sääntelystä. Kuluneen talven aikana Anders on osallistunut tuon radan yleiselle veturinkuljettajakurssille, joka jatkuu kesällä 2022 ns. lättähattukuljettajan kurssilla.
Suomessa on vain kaksi yksityistä museorautatietä yhteispituudeltaan n. 16 km. Rataosa Olli–Porvoo on valtion rataverkkoa, jossa noudatetaan Junaliikenteen ja vaihtotyön turvallisuussääntöjä (Jt). Ruotsissa vastaavia yksityisiä museorautateitä on parisataa kilometriä ja maassa on voimassa käytäntö, jonka mukaan yhdellä radalla hankittu pätevyys on voimassa muilla radoilla, joilla sovelletaan samoja liikennesääntöjä. Tämä järjestely suo tulevaisuudessa myös Andersille mielenkiintoisia mahdollisuuksia Ruotsissa.
Osaamisen kartuttaminen
Kun aihe kiinnostaa, pystyy 40 vuoden aikana hankkimaan suuren määrän tietoa ja osaamista. Anders on kartuttanut tietoa sekä kirjoista, ohjesäännöistä, kokeneempia kuuntelemalla ja haastattelemalla että itse työtä tekemällä. Anders korostaa kielitaidon merkitystä:
”Koska käytän neljää kieltä rinnan ja osaan lukea saman verran lisää ja pidän lukemisesta, on tiedonhankinta minulle suhteellisen helppoa. Uskon myös vahvasti kansainvälistymiseen ja pyrin hankkimaan tietoa eri maiden ja rautateiden käytännöistä.”
Anders on toiminut yli 30 vuotta puhelintekniikan ja siihen liittyvien tietojärjestelmien erityisasiantuntijana. Perinpohjainen perehtyminen innostavaan aiheeseen näkyy myös Andersin lähestymistavassa rautateihin.
Tulevaisuus museojunaliikenteen jatkajana
KRAO:n veturinkuljettajakoulutuksen myötä Andersin tavoitteena on päästä kuljettamaan junia – ja ensisijaisesti museojunia – Suomessa sekä kenties myöhemmin Ruotsissa museoratojen lisäksi myös valtion rataverkolla. Lisäksi hän haluaa omalta osaltaan edesauttaa museojunaliikenteen jatkumista valtion rataverkolla. Museoliikenteen kuljettajista vaikuttaa olevan pulaa.
”Ja veturin kuljettaminen on mielestäni lähtökohtaisesti mukavaa puuhaa”, naurahtaa Anders.
Hän näkee tulevan ETCS:n (European Train Control System) käyttöönoton olevan suuri uhka niin museojunaliikenteen jatkumiselle kuin pienten kaupallisten toimijoiden liiketoimintamahdollisuuksille liikkuvan kaluston suhteettoman korkeiden varustelukustannusten takia. Silti hän aprikoi tietojärjestelmäosaamisestaan olevan yllättävää hyötyä liikkuvan kaluston ETCS-toteutuksia suunniteltaessa.
Jäsenneltyjen ympäristöjen ystävä
Rautateissä Andersia kiehtoo hyvä järjestys ja ennustettavuus.
”Rautateiden pienoismaailma sopii hyvin kaltaisilleni ihmisille, jotka tuntevat olonsa mukavaksi jäsennellyssä ympäristössä”, hän toteaa.
Anders viihtyy myös ympäristössä, jossa tapaa muita samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Rautatien lisäksi hän on kiinnostunut myös mm. historiallisesta puhelintekniikasta ja muusta vanhasta sähkötekniikasta. Syvä kiinnostus rautateihin on kuitenkin vienyt aikaa, ja Anders kiitteleekin työnantajaansa ymmärtävästä suhtautumisesta intohimoonsa liittyen.
Kaikille ammatinvalinnan edessä oleville nuorille Anders haluaa viestittää, että rautatie on eräs ihmiskunnan suurista keksinnöistä ja sillä on valoisa tulevaisuus erityisesti sen energiatehokkuuden takia. Kieliä, erityisesti saksaa, ruotsia ja englantia, kannattaa opiskella. Samoin kannattaa lukea kirjoja ja hankkia ystäviä ulkomailta kielitaidon ylläpitämiseksi. Ulkomaille on hyvä hakeutua joksikin aikaa töihin osaamisen ja tietotaidon lisäämiseksi, sillä ahkerat ja tunnolliset suomalaiset ovat haluttua työvoimaa Suomen rajojen ulkopuolella.
”Lupakirja on voimassa koko EU- ja ETA-alueella”, muistuttaa Anders.